:38:00
Lhan totta.
:38:03
Kukaan ei tuntenut häntä
niin kuin minä.
:38:07
Kerran otimme polkupyöräni
ja annoimme vain mennä.
:38:11
Ajoimme maantietä,
ja äiti oli enemmän humalassa kuin...
:38:16
Tietenkin tuli pimeää,
ennen kuin pääsimme perille.
:38:20
Soitimme isän
hakemaan meidät autolla.
:38:24
Pyörä ei mahtunut autoon.
:38:27
Äiti alkoi nauraa,
ja minä aloin nauraa.
:38:30
Isä ei liiemmin pitänyt siitä.
:38:33
Veimme äidin kotiin.
:38:36
Isä pani äidin vuoteeseen,
ja äiti selvisi-
:38:39
- ja siihen se loppui.
:38:41
Minun täytyi vain odottaa,
että äiti humaltuu taas.
:38:47
Yhtenä kesänä-
:38:50
- isä lähetti minut tädin luo
pariksi viikoksi.
:38:56
Kun palasin, äiti oli sairaalassa.
:39:02
Minun ei annettu nähdä häntä.
:39:06
En voinut käsittää,
etten saanut nähdä äitiä.
:39:11
Hän kuoli huoneessaan.
:39:16
Minä olin varmaan 11 tai 12 silloin.
:39:22
Hoitaja kertoi, että äiti kirjoitti
minulle lapun, kun olin poissa.
:39:31
Mutta isä otti sen
eikä antanut minun nähdä sitä.
:39:36
En voinut ymmärtää sitä.
:39:40
Yritin kerran hakatakin hänet,
että hän kertoisi, mitä lapussa luki.
:39:46
Hän ei kertonut.
:39:51
Mietin aina, mitä siinä luki.
:39:56
Tiedän,
että siinä luki jotain mukavaa.