:47:00
Meidän oli selvittävä kahdestaan.
:47:05
Onneksi meri soi antejaan,
:47:08
jotka Nigel pyydysti joka päivä.
:47:11
Keräsin sisämaasta
hedelmiä ja vihanneksia
:47:14
puiden ja pensaiden
loputtomasta tarjonnasta.
:47:19
Me hakkasimme palmunlehviä
ja sidoimme ne bambuihin
:47:22
merilevillä ja räkäklimpeillä.
:47:25
Se soi meille turvaa sateelta
:47:28
ja suojasi armottomilta
Santa Ana -tuulilta,
:47:31
jotka joskus ravistelivat saarta.
:47:34
Vuodet vierivät, ja me kasvoimme
:47:36
ja aloimme huomata
outojen tunteiden heräävän meissä.
:47:41
Kukaan ei selittänyt sitä meille.
:47:43
Meidän oli opittava ihan itse.
:48:14
Eräänä päivänä hän lähti kalaan.
:48:17
Sen jälkeen en nähnyt Nigeliä.
:48:21
Vietin kuukausia itsekseni,
:48:24
kunnes minut vihdoin pelasti
ohikulkeva laiva.
:48:27
En koskaan unohda sitä helpotusta.
:48:30
Et voi kuvitella, millaista on
:48:32
joutua eroon perheestään
:48:34
niin nuorella iällä.
:48:36
Kyllä voin.
:48:41
Kun olin kuusivuotias,
äiti vei minut kaupunkiin.
:48:46
Menimme isoon tavarataloon,
ja minä eksyin.
:48:50
Häntä yritettiin kuuluttaa,
:48:53
mutta laitteet eivät toimineen.
:48:57
En enää nähnyt äitiäni.