:00:00
Säikähdät mitä? Kuolemistako?
:00:08
- Siskoni Zelda...
- Minä tiedän. Hän kuoli.
:00:11
Aivokalvontulehdukseen.
:00:14
Hän makasi takahuoneessa
kuin likainen salaisuus.
:00:20
Sisareni kuoli siinä huoneessa,
ja se hän juuri olikin,
:00:26
likainen salaisuus.
:00:29
Minun piti syöttää häntä joskus.
Vihasin sitä. Mutta tein sen.
:00:36
Halusimme hänen kuolevan.
Halusimme hänen olevan kuollut.
:00:42
Ei siksi, ettei
hänen tarvitsisi kärsiä,
:00:45
vaan siksi,
ettei meidän tarvitsisi kärsiä.
:00:48
Hän oli alkanut näyttää hirviöltä.
:00:51
Vielä nytkin herään miettien:
"Onko Zelda vielä kuollut?"
:00:59
"Onko hän?"
:01:03
Vanhempani olivat poissa,
kun hän kuoli.
:01:05
Rachel!
:01:12
Hän...
:01:14
Hän sai kouristuksia,
ja ajattelin:
:01:18
"Hyvä jumala, hän tukehtuu.
Zelda tukehtuu!
:01:23
"He palaavat ja väittävät
minun tukehduttaneen hänet.
:01:27
"He sanovat: 'Sinä vihasit häntä,
Rachel.' Ja se on totta.
:01:30
"He sanovat: 'Halusit hänen
kuolevan.' Sekin on totta."
:01:36
Ja sitten hän kuoli.
:01:40
Aloin kirkua. Juoksin ulos kirkuen:
"Zelda on kuollut!
:01:45
"Zelda on kuollut!"
:01:47
Naapurit tulivat ulos katsomaan...
:01:52
He luulivat, että itkin.
:01:55
Mutta tiedätkö mitä?
:01:57
Saattoi ollakin...