1:50:01
Kuule, Daniel. Vie varmaan aikaa,
että voimme unohtaa kaikki tappelutja
1:50:05
kaikki kamaluudet,
joita sanoimme toisillemme.
1:50:09
On... On aika rankkaa.
1:50:13
Mutta jotenkin uskon, että me selviämme
kyllä ja pääsemme kaiken yli.
1:50:19
Mutta lapset...
1:50:24
En halua lasten kärsivän.
1:50:29
Mitä haluaisit minun tekevän?
1:50:31
Pitäisikö teeskennellä, että kaikki on
hyvin? Näyttää iloiselta? Hymyillä?
1:50:37
Jessus, Miranda.
Riistit minulta lapseni.
1:50:40
Tapaan heitä vain valvottuna.
1:50:42
Joku nainen vahtii, kun olen lasteni
kanssa aivan kuin olisin vaarallinen.
1:50:46
Se on haukkana, jos halaan heitä.
Tajuatko, miltä se tuntuu?
1:50:50
Senkuin istuit oikeussalissaja annoit
tuomarin tehdä hirveän päätöksensä.
1:50:55
- Olin vihainen.
- Voi, luoja.
1:50:57
- Sinäkin loukkasit minua!
- Sinä raastoit sydämeni!
1:51:00
Valehtelit... Tiedätkö?
En jaksa tätä enää.
1:51:03
En halua enää kinastella
"kuka teki mitä kenelle".
1:51:09
Kun koko juttu paljastui,
olen yrittänyt ymmärtää.
1:51:13
Enkä tiedä mitään muuta kuin sen,
että lapset olivat onnellisempia
1:51:17
kun rouva Doubtfire oli kuvioissa.
1:51:20
Niinkö?
1:51:22
Hän... sai heidät kukoistamaan.
1:51:26
- Sinut myös.
- Ja sinut.
1:51:35
Heillä on kauhea ikävä.
1:51:39
- Mitä sinä sanot?
- Daniel, lapset tarvitsevat sinua.
1:51:52
Minä tarvitsen heitä.