:28:02
Se oli niin todellinen.
Mistä uni tuli?
:28:07
Mieleni ei voi keksiä
noin hirveitä asioita.
:28:52
En voi nukkua. Pelkään,
että uni tulee takaisin.
:28:59
Sitten meitä on kaksi unetonta.
:29:04
Kerro tarina, Heinrich.
:29:09
Kerro vuorikiipeilystä.
- Silloin ainakin nukahdat.
:29:14
Ne tarinat ikävystyttävät jopa
minua. - Kerro, miksi rakastat sitä.
:29:23
Täydellinen yksinkertaisuus.
Sitä minä rakastan.
:29:28
Kun kiipeää, mieli on kirkas
ja kaikki muu poissa mielestä.
:29:33
Pitää keskittyä.
:29:37
Yhtäkkiä valo terävöityy,
äänet monipuolistuvat -
:29:43
ja mieli täyttyy elämän
voimakkaasta läsnäolosta.
:29:54
Samaa olen tuntenut vain
yhdessä muussa tilanteessa.
:29:58
Milloin?