1:50:02
Lopulta valot sammuivat-
1:50:04
-mutta David näki
hänet yhä päivisin.
1:50:07
Yhä hän puhutteli häntä
toiveikkaana. Hän rukoili-
1:50:11
-kunnes merivuokot
kuihtuivatja kuolivat.
1:50:15
Hän rukoili kun merijäätyija jää
peitti kopterin ja haltijattaren-
1:50:21
-niin että hän saattoi yhä nähdä
hänet sinisenä aaveena jäässä.
1:50:26
Aina siellä, aina hymyillen.
1:50:31
Aina odottamassa häntä.
Lopulta David ei enää liikkunut-
1:50:36
-mutta hänen silmänsä
pysyivät auki tuijottaen ikuisesti-
1:50:41
-jokaisen yön pimeyteen.
Ja seuraavana päivänä-
1:50:47
-ja seuraavana päivänä...
1:50:51
Niin kului 2 000 vuotta.