:50:01
- Olen tässä, rouva.
- Joo, totta kai.
:50:06
- Tiedätkö mitä hienoa on,
olla peloissaan tällä tavalla? - En.
:50:09
Ainakin nyt olen peloissani
jostain tietystä -
:50:11
- niin kuin listityksi tulemisesta,
toisin kuin ei mistään erityisestä pelosta -
:50:14
- miten minä yleensä tunnen.
Sellaista kammoa -
:50:16
- vapaasti kelluva
pöytä ja sellaista.
:50:19
:50:21
Muistan kun olin pienenä tyttönä
peloissani. Erittäin peloissani.
:50:25
Pieni mörkö sängyn alla
ja piru kaapissa.
:50:30
Eikö ole ihmeellistä
kuinka meidän sisimmäiset pelot -
:50:33
- muuttuvat Freudialaiseksi --
:50:39
Sanoitko jotain?
:50:41
En. En.
:50:43
Ällistyttävät Freudialaiset muistin ja
tajunnan vivahteet.
:50:48
Kun olin varttumassa,
he lähettivät minut analyytikolle.
:50:50
Kaikki kävivät siihen aikaan analyysissä.
:50:52
Hän sanoi,
tohtori Gilmore oli hänen nimensä -
:50:55
- hän sanoi, ettei se johdu oikeastaan siitä,
tai ei sillä ole mitään väliä mitä hän sanoi -
:50:58
- valehtelin hänelle koko ajan
koska en halunnut hänen -
:51:00
- kertovan vanhemmilleni
mitä oli meneillään -
:51:13
Rouva?
:51:15
Frankie?
:51:16
Täällä on oravia.
:51:18
- Oravia, Frankie?
- Kyllä, rouva.
:51:21
Isoja oravia.
Niillä on taipumus syödä liikaa -
:51:24
- valmistautuessaan hankalaan talveen,
ja joskus ne pöhöttyvät.
:51:27
Ja monesti
ne juuttuvat seiniin.
:51:30
Ja päästäkseen seinistä -
:51:32
- niiden täytyy tyhjentää itsensä.
:51:34
Ja tämä aiheuttaa
pierun tuulahduksia.
:51:39
Vai niin.
:51:41
Orava-raukat.
:51:45
Joo. Huono onni.
Huono onni.
:51:53
- Frankie?
:51:55
Kerro minulle uudelleen se kohta.
Se kohta -
:51:57
- jossa unelmoitiin pyhimyksistä.