:49:03
Mitkä mahdollisuudet
meillä oli tavata?
:49:07
Sen joulukuun jälkeen
lähes olemattomat
:49:10
Mutta emmehän me ole todellisia
:49:13
Ainoastaan hahmoja
sen mummon unessa
:49:16
Kuolinvuodekuvitelmissa
nuoruudestaan -
:49:19
joten tietysti
meidän piti tavata vielä
:49:21
Voi, miksi et tullut Wieniin?
:49:26
Sanoin miksi.
- Tiedän sen, mutta...
:49:30
toivon vain, että olisit tullut
:49:32
Elämämme voisivat olla
niin erilaiset
:49:35
Luuletko niin?
- Itse asiassa luulen
:49:39
Ehkä olisimme lopulta
vihanneet toisiamme
:49:42
Kuten vihaamme toisiamme nyt?
:49:46
Ehkä meille sopivat
vain lyhyet tapaamiset -
:49:51
kävellen Euroopan kaupungeissa.
Lämpimässä ilmastossa
:49:55
Miksemme vaihtaneet tietoja?
Miksemme tehneet sitä?
:50:01
Koska olimme nuoria ja tyhmiä.
- Olemmeko mielestäsi yhä?
:50:06
Nuorena sitä kai uskoo tapaavansa
monia, joihin saa yhteyden
:50:11
Myöhemmin tajuaa niin käyvän
vain harvoin. - Ja senkin voi pilata
:50:18
Niin oli tarkoitettu.
- Uskotko niin? Että kohtalo määrää?
:50:25
Maailma ei ehkä olekaan niin vapaa
:50:30
Tietyissä olosuhteissa
käy aina samoin
:50:34
Kaksi vetyä, yksi happi,
saadaan aina vettä
:50:38
Jospa mummosi olisi
elänyt vielä viikon?
:50:41
Tai kuollut aikaisemmin?
Uskon, että kaikki olisi toisin
:50:45
Ei noin voi ajatella.
- Ei yleensä, mutta...
:50:49
tämä ei tuntunut olevan oikein
:50:55
Häitä odottaessani
ajattelin sinua koko ajan
:50:59
Jopa matkalla sinne kaverini
kyydissä tuijotin ikkunasta -