1:29:04
Pikku tyttömme oppi tässä taannoin
elämän ja kuoleman eron.
1:29:08
Kerro äidille, miten Emilion kävi.
1:29:14
Minä tapoin Emilion.
1:29:17
- Emilio oli kultakala.
- Emilio oli minun kultakalani.
1:29:22
Tyttö juoksi itkien huoneeseeni
kultakala kädessä.
1:29:26
''lsi, Emilio on kuollut.''
1:29:31
Minä sanoin, että onpa surullista.
1:29:35
''Mitä sille tapahtui?''
Mitä sinä vastasit?
1:29:38
Minä astuin sen päälle.
1:29:40
Huolellisesti valitut sanasi
kuuluivat itse asiassa näin:
1:29:45
''Astuin vahingossa sen päälle.''
1:29:49
Minä tiedustelin:
1:29:51
''Miten sinun jalkasi päätyi
vahingossa kultakalan maljaan?''
1:29:56
Hän vastasi: ''Ei, Emilio oli matolla,
kun astuin sen päälle.''
1:30:01
Jännitys tiivistyy.
1:30:04
''Miten ihmeessä
Emilio päätyi matolle?''
1:30:09
Tästä sinä olisit ollut ylpeä, äiti.
1:30:13
Tyttö ei valehdellut.
1:30:17
Hän sanoi,
että hän otti Emilion pois maljasta -
1:30:21
- ja pani sen matolle.
1:30:26
Mitä Emilio teki siinä matolla?
1:30:30
- Se sätki.
- Ja silloin tallasit sen päälle.
1:30:36
Kun nostit jalkasi sen päältä -
1:30:40
- mitä Emilio silloin teki?
1:30:42
- Ei mitään.
- Se oli lakannut sätkimästä.
1:30:49
Hän kertoi myöhemmin, että heti,
kun hän nosti jalkansa ja näki -
1:30:53
- ettei Emilio enää sätkinyt,
hän tiesi, mitä oli tehnyt.
1:30:58
Eikö se olekin täydellinen kuva
elämästä ja kuolemasta?