:03:05
Clarabellen luo, joka odotti
ja saattoi minut aina kotiin.
:03:13
Clarabelle oli palvelijamme.
:03:15
Hän oli itsepäinen ja vastusti
isän päätöksiä kynsin hampain.
:03:20
Vaikka isä hitsasi kuinka,
Clarabelle sanoi -
:03:23
että hänen pikkupoikansa
oli liian herkkä kaivokseen -
:03:27
ja liian heikko
laihoine käsineen.
:03:34
Isällä oli haave -
:03:36
että hän keksisi jotain,
joka pelastaisi maailman.
:03:41
Clarabelle uskoi siihen vankasti.
:03:45
Dicky...
:03:47
Tule nyt.
:03:50
Veti kalsareistaan aseen.
:03:57
Uskoi, että sillä se hoituu.
:04:06
Terve...
:04:08
Dick.
:04:10
Richard.
:04:11
Miten menee?
- Saanko kaksi suklaadonitsia?
:04:17
Ostimme joka aamu
Salomonilta suklaamuffinin.
:04:20
Sinä niin tykkäät niistä, Dicky,
sanoi Clarabelle aina.
:04:25
Mabelin suklaamuffinit!
Minä rakastan niitä.
:04:30
Seriffi Krugsbykin piti niistä.
:04:34
Päivää, seriffi.
- Päivää, Clarabelle.
:04:41
Howard, anna pussi
aamutikkarilleni.
:04:48
Isä luovutti viikon päästä.
En joutunut kaivokseen töihin.
:04:54
Mutta ennen kuin hermostut,
kun puhun vain Clarabellesta...
:04:58
Se johtuu siitä, että hän
saattoi meidät yhteen, Wendy.