1:30:01
Olkaa hyvä.
1:30:06
- Ylhäisyys?
- Miksikäs ei?
1:30:08
Kuinka mukavaa.
Virkistävää.
1:30:11
Monsignor?
1:30:12
Täytyy myöntää, että olin
lapsena varsinainen ilkimys.
1:30:17
- Mitä hän sanoi?
- Että hän oli tuhma lapsi.
1:30:19
Äitini teki likööriä,
joka maistui paljolti tältä.
1:30:23
Mutta hän piilotti sen,
se kun oli vieraille, ei minulle.
1:30:27
Tiedättekö, mitä tein?
1:30:28
Kun hän oli poissa, löysin sen
ja join koko pullollisen.
1:30:32
Teidän Korkeutenne,
en voi uskoa sitä.
1:30:35
Luulen, että olitte lapsenakin pyhimys.
1:30:39
Pitkää ikää Teidän Korkeudellenne.
1:30:51
Niin paljon aikaa on kulunut.
1:30:53
Kuinka kaukaiselta kaikki
tuntuukaan ja niin erilaiselta.
1:30:58
On tuskaa joutua päättämään päivänsä
kaupungissa, joka ei ole enää minun.
1:31:04
Minun Roomani ei ollut tällainen.
1:31:06
Me kaikki tunsimme toisemme -
piispat, kardinaalit, paavi.
1:31:10
Olimme kaikki ystäviä.
Olimme samaa sukua.
1:31:16
Nyt nuo läheiset siteet
kirkon huomassa ovat poissa.
1:31:19
Vastaanotot, joita pidimme
huviloissamme ja palatseissamme,
1:31:26
täynnä piispoja punaisissaan
ja kardinaaleja silkeissään.
1:31:30
Elämä oli kuin taideteos.
1:31:33
Ja sitten... ne hassut pikku jutut,
jotka väliin palaavat mieleen.
1:31:38
Lahjat, joita saimme kardinaalilta.
1:31:41
Joululahjaksi hän antoi
pieniä vahapatsaita,
1:31:44
oljesta punottuja ristejä,
pikkuisia seimen lapsia.
1:31:49
Kuinkahan kaikkien
pikku vahapatsaideni kävi?