:17:04
Hän katosi kuukauden ajaksi.
Häntä ei aluksi edes tunnistettu.
:17:08
-Tunnistaako hän itsensä?
-Hän ei ole puhunut sanaakaan.
:17:13
-Ette taida tietää paljoakaan.
-Tiedän joitakin asioita, kersantti.
:17:19
Minä kutsuin teidät tänne.
:17:22
-Miksi minut kutsuttiin?
-Potilaan äiti ehdotti teitä.
:17:28
Minä olen tässä vaiheessa valmis
yrittämään mitä tahansa.
:17:35
Kuulin teidän tilanteestanne...
:17:38
...ja arvelin tämän olevan
oiva hoitomuoto.
:17:42
-Hänelle vai minulle?
-Molemmille, toivottavasti.
:17:45
Tulkaa, haluan näyttää jotakin.
:17:55
Tonnikalaa, ei kanaa,
paljon majoneesia, ei selleriä.
:18:00
Haluatteko jotakin? Kahvia?
:18:04
Kaksi kahvia maidon ja sokerin kera.
:18:08
Siinä kaikki.
:18:14
Omituista, vai mitä? Hän hyppii
ja näyttää yrittävän pakoa.
:18:19
-Häntä ei voi moittia siitä.
-Ei niin.
:18:23
Hän ei pitäisi täällä olosta.
:18:26
Minkä takia hänen asentonsa
ovat niin omituisia?
:18:31
-Mitä tarkoitatte?
-Hän kyyristelee tuolla tavalla.
:18:36
-Oliko hänellä aiemmin ongelmia?
-Ei.
:18:40
-Olitteko te läheisiä?
-Olimme hyviä ystäviä.
:18:44
-Miten hyviä?
-Se ei ollut mitään seksuaalista.
:18:48
-Vain pari hullua kakaraa Phillystä.
-Miten hullua?
:18:51
Oletteko käynyt Philadelphiassa?
Vain hullut asuvat siellä.
:18:58
En ymmärrä hänen tilaansa.
Keksittekö mitään?