1:21:01
En edes tiedä, onko
""meitä"" enää.
1:21:04
Tiedän vain, että olen
suojellut sinua. . .
1:21:09
. . .tältä rikolliselta, jonka
sinä päästit väliimme.
1:21:13
Mikset kertonut minulle?
1:21:17
Olin varma, että
olit rakastunut häneen.
1:21:20
Oletko?
1:21:23
Luulin, että olin.
1:21:28
Osaan vain kuvitella, mitä olet
joutunut kestämään vuokseni.
1:21:38
Tämänkö takia firmallasi
menee huonosti?
1:21:40
Huonosti?
1:21:42
Pankit, lainojen vakuudet.
1:21:45
Mistä sinä tiedät?
Ei se ainakaan auttanut.
1:21:50
-Se on siis totta.
-Kyllä. . .
1:21:53
. . .mutta osaan aina tehdä rahaa.
1:21:55
Ja sitähän piisaa.
1:21:58
Mutta sinä olet korvaamaton.
1:22:01
Miksi laitoit sen avaimen
avainnippuuni?
1:22:07
David uhkaili alusta asti.
1:22:10
Olin varma, että
ruumis oli David.
1:22:14
Oletin, että hänellä oli sinun
avaimes, koska lukko oli ehjä.
1:22:17
Minähän olin juuri tullut
omalla avaimellani kotiin.
1:22:21
Oletko varma?
1:22:25
Ovihan oli selkosen selällään.
Näin, kun kävelit siitä sisään.
1:22:29
Ehkä niin.
1:22:30
Eli hän on voinut
ottaa avaimesi. . .
1:22:33
. . .vaikka edellisenä päivänä.
Tapasitko hänet silloin?
1:22:38
Kyllä.
1:22:39
Luulin hänen taskussaan ollutta
avainta sinun avaimeksesi.
1:22:43
Rikoin lukon ruuvimeisselillä.
1:22:47
Laitoin sen hänen taskuunsa. . .
1:22:50
. . .ja avaimen sinun nippuusi.
1:22:53
Kulta, on ollut ikävä
vaivata sinua tällä. . .
1:22:58
. . .mutta en voinut muutakaan.