1:22:01
Miksi laitoit sen avaimen
avainnippuuni?
1:22:07
David uhkaili alusta asti.
1:22:10
Olin varma, että
ruumis oli David.
1:22:14
Oletin, että hänellä oli sinun
avaimes, koska lukko oli ehjä.
1:22:17
Minähän olin juuri tullut
omalla avaimellani kotiin.
1:22:21
Oletko varma?
1:22:25
Ovihan oli selkosen selällään.
Näin, kun kävelit siitä sisään.
1:22:29
Ehkä niin.
1:22:30
Eli hän on voinut
ottaa avaimesi. . .
1:22:33
. . .vaikka edellisenä päivänä.
Tapasitko hänet silloin?
1:22:38
Kyllä.
1:22:39
Luulin hänen taskussaan ollutta
avainta sinun avaimeksesi.
1:22:43
Rikoin lukon ruuvimeisselillä.
1:22:47
Laitoin sen hänen taskuunsa. . .
1:22:50
. . .ja avaimen sinun nippuusi.
1:22:53
Kulta, on ollut ikävä
vaivata sinua tällä. . .
1:22:58
. . .mutta en voinut muutakaan.
1:23:01
Voitko ikinä antaa anteeksi?
1:23:03
Olen jo antanut.
1:23:12
Meidän on kerrottava poliisille.
1:23:17
Onko se viisasta?
1:23:20
Olen sotkenut. . .
1:23:22
. . .murhajutun todistusaineistoa.
1:23:24
Maksoin kiristäjälle. Olemme
mukana tässä korviamme myöten.
1:23:27
David voi sanoa mitä vain!
1:23:31
Hän voi väittää, että
palkkasin hänet tappamaan sinut.
1:23:33
Tai kiristäneensä meitä,
onnellista pariskuntaa.
1:23:36
Se näyttäisi siltä, että
tapoimme sen raukan Davidina.
1:23:41
Entä se mies, jonka tapoin?
1:23:44
Luuletko, että se liittyy Davidiin?
1:23:46
Sen täytyy liittyä!
1:23:48
Tiedätkö, montako asuntomurtoa
New Yorkissa tehdään päivittäin?
1:23:53
Etpä taida.
1:23:59
Mitä me nyt teemme?