1:16:00
Päätimme yrittää etsiä
muusikoita, kysellä ympäriinsä
1:16:06
Juan Marcos auttoi meitä, ja pian
huone olikin täynnä ihmisiä kuten-
1:16:11
Compay Segundo, Eliades Ochoa,
lbrahim Ferrer, Amadito Valdés,-
1:16:17
Pío Leyva, Puntillita ja Rubén
1:16:22
Cachao ja Barbarito, laúdin soittaja,
ja kävi ilmi, että olin kuunnellut-
1:16:26
häntä kaikki nämä vuodet nauhallani,
joka alunalkaen toi minut Kuubaan
1:16:32
Olin kuullut näitä ihmisiä levyllä
vuosien saatossa, mutten tiennyt,-
1:16:35
ovatko he elossa. Rubén Gonzálezilla
ei ollut edes ollut pianoa 10 vuoteen
1:16:39
Kuulimme että hänellä on
niveltulehdus eikä hän voi soittaa,-
1:16:43
mutta se ei tietenkään ollut totta.
Se kertoo siitä, miten paljon onnea-
1:16:47
tarvittiin, että saimme tietää heidän
olevan elossa, mutta unohdettuja
1:16:55
Että he soittivat mielellään, olivat
avokätisiä ammattitaitonsa suhteen
1:17:02
Se oli uskomaton kokemus, josta
voin sanoa, että koko elämäni-
1:17:08
on ollut koulutusta sitä varten.
Se oli jotakin harvinaislaatuista,-
1:17:13
sellaista joka tapahtuu
vain kerran elämässä
1:17:22
Lentäessäni takaisin LA:han mietin,
että olisi konsertoida bändin kanssa
1:17:28
Levy oli kuitenkin silloin niin
suosittu, että tyypit olivat kiireisiä
1:17:34
Ainut paikka, johon saimme
kaikki kokoon oli Amsterdam,-
1:17:37
jossa soitimme kaksi iltaa
huhtikuussa
1:17:41
Kaikki tietävät, että Carnegie Hall
on paikka, jossa kannattaa soittaa
1:17:45
He kyselivät, koska menemme
New Yorkiin, Carnegie Halliin?
1:17:49
En itse asiassa uskonut, että
se toteutuisi, mutta monet ihmiset-
1:17:53
paiskivat kovasti töitä,
ja heinäkuun 1. me olimme siellä