1:23:07
Me veimme perhekuvat,
jotka oli heitetty roskikseen
1:23:14
Lopulta meillä oli palapelin palaset,
mutta vaikka kokosimme ne miten,-
1:23:18
kokonaisuuteen jäi aukkoja,
ympäristönsä rajaamia omituisen-
1:23:22
muotoisia tyhjiä kohtia,
kuin tuntemattomia maita kartalla
1:23:29
Jäljelle ei jäänyt elämää, vaan
turha lista maallisia tosiasioita
1:23:38
Seinällä tikittävä kello,
hämärä huone keskellä päivää-
1:23:45
ja ihmisen uskomaton
itsekeskeisyys
1:23:54
Aloitimme mahdottoman prosessin ,
yritimme unohtaa heidät
1:24:04
Vanhempamme tuntuivat
onnistuvan siinä paremmin
1:24:07
He palasivat tenniksen ja koktail-
juhlien pariin kaiken nähneen oloisina
1:24:14
Oli täysi kesä jälleen. Yli vuosi oli
kulunut siitä, kun Cecilia viilsi-
1:24:18
ranteensa ja levitti myrkyn ilmaan
1:24:22
Tehtaasta vuoti fosfaatteja järveen,
johon muodostui niin paljon levää,-
1:24:26
että rämeenlöyhkä täytti ilman
ja tunkeutui hienostotaloihin
1:24:32
Täysi-ikäisyyden juuri saavuttaneet
tytöt itkivät joutuessaan astumaan-
1:24:36
seuraelämään vuotena, joka
muistettaisiin sen pahasta hajusta
1:24:40
O'Connorit tosin keksivät nerokkaan
ratkaisun ja valitsivat tyttärensä-
1:24:43
Alicen juhlien teemaksi tukehtumisen
1:24:47
Me kuten kaikki muutkin menimme
juhliin unohtaaksemme Lisbonin tytöt