:06:01
- Huonekalut, arvoesineet.
- lhanko totta?
:06:04
Mitä he tällaisella pöydällä?
:06:06
- Mitä ihmettä sinä teet?
- Kuunnelkaa nyt.
:06:09
Tämä on rahoille paras paikka.
:06:11
Ei kukaan katso
kukkaruukkujen alle.
:06:13
- Ei, minä olen miettinyt...
- Tuo oli todella uutta.
:06:16
- Sovellamme psykologiaa.
- Mitä?
:06:20
Jätämme
rahat ja kellon pöydälle.
:06:22
Ja peitämme ne, näin.
:06:27
Oletko tyhmä?
:06:28
Saksalaiset eivät
takuulla huomaa mitään.
:06:30
Onko typerämpää kuultu?
Totta kai he huomaavat.
:06:33
Katsokaas tätä...
:06:37
- Idiootti.
- Ja sanot minua tyhmäksi!
:06:40
- Hyvä. Tuolta kukaan ei...
- Siihen menee tunteja!
:06:43
- Ei meillä ole kiirettä.
- Eikä mene.
:06:45
Miten rahat saa ulos?
Sanopas se.
:06:48
Nypitäänkö ne ulos yksitellen?
:06:51
Kukaan ei kuuntele minua...
:06:53
Olkaa nyt hiljaa. Järjestystä.
:06:56
Lainoppinut
vaatii järjestystä...
:06:58
Kuunnelkaa nyt.
:06:59
Kätkemme kellon ruukun alle
ja rahat viuluun.
:07:06
- Pystynkö soittamaan?
- Sen näkee sitten.
:07:10
Jurek, Wladek Szpilman.
:07:13
Mitä kuuluu?
:07:14
Hyvää. Entä itsellesi?
:07:17
Hyvää, olosuhteisiin nähden.
Tiedän, miksi sinä soitit.
:07:22
Mutta emme voi mitään.
Radioasemaa ei avata.
:07:26
Tiedän, mutta...
:07:27
Ei edes musiikkia
puolalaisille.
:07:30
Mutta älä huoli, sinunlaisesi
pianisti kyllä löytää töitä.
:07:34
Ehkä, ehkä ei.
:07:36
Älä nyt pahastu,
:07:38
mutta en soittanut
puhuakseni urastani.
:07:41
Ahdistelin
Jurekia viikkokaudet
:07:43
ja vihdoin
hän otti minut mukaansa.
:07:47
Niin minä sitten tulin,
ja radiotaloa pommitettiin.
:07:51
Se oli hieno tapaaminen.
:07:53
- Oliko?
- Oli. Unohtumaton.
:07:58
Olen aina rakastanut soittoanne.