:34:00
Ei tarvitse. Voin hyvin kävellä,
kun on näin kaunis päivä.
:34:15
Oli mukava nähdä sinut.
:34:39
Kun tulin kotiin,
luin Jennie Gerhardtin loppuun.
:34:43
Se oli todella hyvä.
Että Alice olikin oikeassa.
:34:49
Lester, kirjan päähenkilö,
kuolee lopussa, -
:34:53
mutta ainakin hän on elänyt pitkään
ja saa luonnollisen, arvokkaan kuoleman.
:35:01
Sinä viikonloppuna olin
yksinäisempi kuin ikinä.
:35:04
Joskus nukkuessani,
on kuin tuntisin vartalon vierelläni -
:35:07
niin kuin amputoitu,
joka kuvittelee tuntevansa raajansa.
:35:12
Ajattelin vain Jennie Gerhardtia
ja Alice Quinnia -
:35:16
ja kymmeniä ihmisiä, jotka olin tuntenut.
:35:19
Mitä enemmän ajattelin sitä,
sitä enemmän minua alkoi itkettää.
:35:23
Elämä tuntui niin ihanalta ja surulliselta -
:35:26
ja loppujen lopuksi niin
vaikealta päästää irti.
:35:30
Mutta jokainen päivä on
aina uusi. Eikö vain?
:35:34
Tee vain töitä, niin ennemmin
tai myöhemmin jotain ilmaantuu.
:35:42
Sillä aikaa Delawaressa...