:35:01
Sinä viikonloppuna olin
yksinäisempi kuin ikinä.
:35:04
Joskus nukkuessani,
on kuin tuntisin vartalon vierelläni -
:35:07
niin kuin amputoitu,
joka kuvittelee tuntevansa raajansa.
:35:12
Ajattelin vain Jennie Gerhardtia
ja Alice Quinnia -
:35:16
ja kymmeniä ihmisiä, jotka olin tuntenut.
:35:19
Mitä enemmän ajattelin sitä,
sitä enemmän minua alkoi itkettää.
:35:23
Elämä tuntui niin ihanalta ja surulliselta -
:35:26
ja loppujen lopuksi niin
vaikealta päästää irti.
:35:30
Mutta jokainen päivä on
aina uusi. Eikö vain?
:35:34
Tee vain töitä, niin ennemmin
tai myöhemmin jotain ilmaantuu.
:35:42
Sillä aikaa Delawaressa...
:36:01
Missä uusi American Splendor on?
:36:04
- Luulen, että myimme ne jo.
- Kaikkiko?
:36:07
Niin.
:36:09
Rand, pistin yhden itselleni sivuun
kassakoneen viereen.
:36:13
En ollut vielä ehtinyt
lukemaan sitä.
:36:16
Anteeksi, Joyce.
En tiennyt sinun olevan Splendor-fani.
:36:19
Ota se ensi kerralla kotiin.
:36:28
Voisin kokeilla soittaa julkaisijalle.
:36:30
Se vie niin pirun kauan. Pahus!
:36:33
Miksi kaiken elämässäni
täytyy olla yhtä katastrofia?
:36:38
- No hyvä on. Ehkä voisimme soittaa jonnekin...
- Mikä tämä on?
:36:42
Hyvä on.
:36:44
Pakenen ennen kuin
tunnelma menee vielä huonommaksi.
:36:49
Voit ottaa rennommin.