:10:00
Luojan kiitos! - Luojan kiitos
emme kumpikaan menneet
:10:06
Karmeaa,
jos vain toinen olisi mennyt
:10:10
Minusta oli kauheaa,
kun en päässyt
:10:13
Mummoni kuoli, haudattiin juuri
silloin. - Budapestin mummoko?
:10:19
Muistatko sen?
- Muistan kaiken
:10:22
Tietysti, sehän oli kirjassasi
:10:24
Aioin lentää Wieniin,
kun kuulimme uutisen
:10:29
Tietysti minun piti mennä
hautajaisiin. - Ikävä kuulla
:10:34
Mutta et ollut siellä
:10:37
Odotas. Mikset ollut?
Minä olisin mennyt. Suunnittelin sitä
:10:43
Syyn on paras olla hyvä. Mitä?
:10:48
Voi ei...
Sinä olit siellä, vai mitä?
:10:54
Sehän on kauheaa!
En haluaisi nauraa
:10:58
Vihasitko minua?
Oletko vihannut koko ajan? Olet!
:11:03
Et voi vihata enää. Mummoni...
- En vihaa sinua. Pikkujuttu
:11:10
Lensin sinne, teit oharin.
Elämäni meni pieleen, muttei haittaa
:11:16
Lasken leikkiä. - Uskomatonta!
Suutuit kai kauheasti. Anteeksi
:11:21
Halusin olla siellä
enemmän kuin mitään
:11:24
Et voi olla vihainen! Mummoni...
:11:27
Arvelinkin, että oli tapahtunut
jotain. Olin todella pettynyt
:11:33
Eniten suututti, ettemme olleet
vaihtaneet tietoja. - Typerää
:11:38
En tiennyt edes sukunimeäsi.
- Pelkäsimme molemmat -
:11:42
että yhteydenpito voisi latistaa
kaiken. - Ei se kyllä latistunut
:11:50
Halusimme jatkaa siitä, mihin jäimme.
- Se olisi ollut hienoa
:11:56
Joten...
:11:59
Kauanko olit Wienissä?
- Pari päivää vain