:20:02
Kolme tuntia myöhemmin.
- Kun minut oli raiskattu ja tapettu
:20:07
Toinen poliisi oli nainen.
Kerroin tilanteen, kun -
:20:11
naisen täytyi siirtää partioauto.
Jäin kahden miespoliisin kanssa
:20:15
Hän kysyi heti, onko minulla asetta.
Sanoin, ettei tietenkään
:20:20
Hän sanoi: "Paras hankkia.
Tämä on Amerikka, ei Ranska."
:20:27
Sanoin, etten osaa ampua
eivätkä tuliaseet kiinnosta
:20:33
Silloin hän otti aseensa näin
ja sanoi: "Jonain päivänä -
:20:39
joku painaa tällaisen naamaasi.
Jos haluat pitkän elämän -
:20:45
joudut valitsemaan itsesi tai ne."
:20:50
Sitten he lähtivät.
Aamulla tilasin asehakemuksen
:20:55
Minä ja pyssy. Pelottavaa
:20:58
Sitten tajusin, miten outoa oli,
että se poliisi otti aseensa esiin
:21:04
Joten peruutin asehakemuksen ja
soitin poliisiasemalle valittaakseni
:21:09
Miten kävi?
- Hirveästi paperityötä
:21:12
Sitten alkoi pelottaa viisumini
kanssa. - Pelkäsit karkotusta?
:21:16
Niin, unohdin koko jutun.
Tai en näköjään. - Ilmeisesti et
:21:23
Mutta viihdyin silti siellä.
Kaipaan monta asiaa. - Kuten?
:21:32
Lhmisten hyväntuulisuutta.
Vaikka joskus se onkin teennäistä
:21:38
"Miten voit?" "Hyvin, entä itse?"
"Hienosti!" "Hyvää päivänjatkoa!"
:21:43
En tiedä.
Pariisilaiset ovat niin äreitä
:21:48
Kaikki vaikuttavat
ihan onnellisilta
:21:50
Eivät ole onnellisia.
- Eivätkö?
:21:54
Ovat. Tarkoitan ehkä miehiä.
Ärsyttävät. - Millä tavalla?
:21:59
Ovat mukavaa seuraa. Rakastavat
ruokaa, viiniä, kokkaamista