:32:03
On pelottavaa,
ettet muista, mitä tapahtui
:32:07
En kirjoittanut kirjaa,
mutta pidin päiväkirjaa
:32:11
Kirjoitin koko illan siihen.
Sinä idealisoit sen illan
:32:16
Muistan jopa kondomimerkin
:32:19
Ällöttävää, en halua kuulla.
- Eikä ole!
:32:24
Tarkistan päiväkirjastani kotona,
mutta olen oikeassa
:32:31
Odotas...
- Mitä?
:32:33
Tapahtuiko se hautuumaalla?
- Ei. Olimme hautuumaalla iltapäivällä
:32:39
Se tapahtui puistossa.
Myöhään illalla. - Odotas nyt...
:32:47
Voiko sen unohtaa?
Etkö tosiaan muista? Puistossa
:32:51
Odotas. Taidat olla oikeassa.
- Sinä kiusaat. Kiusaatko minua?
:32:57
En, anteeksi. Taidat olla oikeassa
:33:00
Joskus työnnän muistot
piiloon päähäni
:33:04
On kai vähemmän tuskallista niin.
- Onko se ilta surullinen muisto?
:33:10
En tarkoittanut sitä yötä,
vaan yleensä
:33:14
Muistan sen yön kokonaisia
vuosia paremmin. - Samoin
:33:18
Niinkö?
- Siis luulin muistavani
:33:23
Ehkä unohdin sen, koska mummon
hautajaiset olivat tapaamispäivänä
:33:31
Paha päivä minulle,
mutta sinulle varmaan pahempi
:33:34
Se oli epätodellista.
Katsoin hänen ruumistaan arkussa
:33:38
Kauniita käsiä, niin lämpimiä,
jotka ennen pitelivät minua -
:33:43
mutta mikään ei vastannut
muistojani. Lämpö oli poissa
:33:49
Minä itkin enkä tiennyt,
itkinkö siksi -
:33:53
etten enää näkisi häntä
vai siksi, etten näkisi sinua
:33:57
Anteeksi tämä.
Olen ollut allapäin. - Miksi?