:14:01
Kerro meille siitä, Eve.
:14:05
- Tietäisinpä vain miten.
- Yritä.
:14:09
No...
:14:29
Tuota, se alkoi tätä edeltäneestä näytelmästä.
:14:32
- Muistosta.
- Muistosta.
:14:35
- Näitkö sen täällä New Yorkissa?
- San Franciscossa.
:14:38
Se oli viimeistä viikkoa.
Menin yhtenä iltana.
:14:41
Elämäni tärkein ilta... kunnes nyt.
:14:44
Menin seuraavana iltanaja taas
sitä seuraavanaja sitä seuraavana.
:14:48
Jokaiseen esitykseen.
:14:50
Sitten kun näytelmä siirtyi itään,
minä menin itään.
:14:54
- Eve, aloittaisitko alusta?
- Se ei kiinnostaisi teitä mitenkään.
:14:59
Ole kiltti.
:15:02
Se kai alkaa kotoa.
Wisconsinista siis.
:15:06
Meitä oli vain äiti ja isäja minä.
:15:08
Olin ainoa lapsi.
Kuvittelin kaikenlaista, kun olin lapsi.
:15:12
Näyttelin kaikenlaista.
Ei ole tärkeää mitä.
:15:16
Jotenkin näytteleminen ja kuvitteleminen
alkoivat täyttää elämääni yhä enemmän.
:15:22
Niin paljon, etten erottanut
todellista epätodellisesta.
:15:25
Paitsi että epätodellinen
näytti minusta todellisemmalta...
:15:29
- Minähän puhun täyttä roskaa?
- Et lainkaan.
:15:34
Maanviljelijät olivat köyhiä silloin.
Isä oli maanviljelijä.
:15:39
Minun täytyi auttaa.
:15:41
Joten lopetin koulun, menin Milwaukeehin,
pääsin sihteeriksi... olutpanimoon.
:15:48
Kun on sihteerinä panimossa, on vaikea
kuvitella olevansa mitään muuta.
:15:53
Kaikki on olutta.
:15:56
Se ei ollut kovin hauskaa,
mutta se auttoi kotiväkeä.