:35:01
Ymmärrän.
Hikoiletteko koskaan öisin?
:35:07
Öisin?
:35:10
Sängyssäkö?
- Niin, sängyssä.
:35:14
Nyt, kun ajattelen,
hikoilin kovasti viime yönä.
:35:17
Enkä millään
voinut ymmärtää miksi.
:35:20
lstukaa tuohon selkä minuun päin.
:35:27
Vetäkää syvään henkeä.
:35:30
Nyt hitaasti ulos.
:35:32
Gilda sanoi: "Malcolm pärjää
kyllä. Hoidan häntä kotona."
:35:36
Vielä. Oikein syvään.
:35:38
Pidätelkää.
:35:51
Päästäkää ulos.
:35:52
"Entä sinä?
Eikö sinun tule meitä ikävä?"
:35:55
Sanokaa 99.
- 99.
:35:57
Nousi oikein pala kurkkuun.
- Vielä. Kuiskatkaa se.
:36:01
99.
- Uudestaan.
:36:03
99. Pärjäsin toki ennen...
:36:06
Pärjäsin ennen kuin tapasimme,
ja pärjään nytkin.
:36:09
Onko teillä selkäkipuja?
- Ei.
:36:12
Viime viikolla minulla oli
vähän ikävä, ja menin käymään.
:36:16
Hassua. Nyt siihen kyllä sattuu.
:36:18
Tähänkö?
- Vähän vasemmalle.
:36:20
Tähänkö?
- Ylemmäs.
:36:22
Tähän?
- Niin.
:36:24
Onko se arka?
- On, kun tökitte sitä.
:36:27
Kääntykää.
:36:29
Menin siis käymään.
:36:32
Gilda ei päästänyt
ovensuuta pidemmälle!
:36:35
Vetäkää syvään henkeä.
:36:37
Mutta Malcolm huusi isää, joten
he joutuivat päästämään sisään.
:36:41
Hengittäkää ulos.
:36:42
Gilda ei antanut koskea itseään.
Vetäytyi pois ensimmäisen kerran.
:36:46
99.
- 100.
:36:47
Mitä?
- 99.
:36:49
Vetäytyi pois. "Anteeksi,
mutta olen uskollinen Humphreylle" -
:36:53
"niin kuin olin sinullekin."
:36:55
Yskittekö paljon?
- Yskin? En.
:36:57
Vain aamuisin kuten kaikki
ensimmäisen tupakan jälkeen.