1:29:07
Tiedätkö mikä tämän tilanteen
ironia on, Jerome?
1:29:11
Ironia on se, että siitä huolimatta,
1:29:15
että vihaat jokaista
kurinalaista ruumiini solua,
1:29:19
sinulla tulee ikävä kun lähden.
1:29:22
Oletteko lähdössä jonnekin, kersantti?
1:29:26
Dickersoniin.
1:29:29
veteraanisairaalaan.
1:29:32
07.00 huomisaamuna.
1:29:36
Tiedän, miten teillä pojilla
tulee minua ikävä.
1:29:39
Älkää tehkö siitä isoa juttua.
Ei lahjoja, ymmärrättekö?
1:29:43
No, pojat pettyvät,
mutta selitän miksi.
1:29:48
Kiittämättömyyttä.
1:29:51
Armeija aikoo vaihtaa
teräslevyni sterlinghopeaan.
1:29:55
voin siis tarjota päätäni pantiksi
kaikissa tämän maan panttilainaamoissa.
1:30:01
Se on vitsi, Jerome.
1:30:03
Tiedän. Rakastan sotilashuumoria.
1:30:06
Kauaksiko aikaa lähdette, kersantti?
1:30:08
veteraanisairaalasta ei tulla takaisin,
poika. Siellä tulee veteraaniksi.
1:30:13
Yritän kertoa sinulle,
1:30:15
että aktiiviurani Yhdysvaltain armeijassa
on loppunut.
1:30:19
Olen lopussa. Ymmärrätkö?
1:30:22
Eläkkeellä ennen 40:tä.
Eikö olekin surullista?
1:30:25
- Onko se sinusta surullista, Jerome?
- Kyllä, se on surullista.
1:30:32
Eräänä yönä, täällä huoneessani,
1:30:34
kuulin sen pelin, jota pelasitte
miesten kanssa parakissa.
1:30:39
Miten kukin saisi haaveensa toteen
viimeisen elinviikkonsa aikana.
1:30:44
Haluan pelata sitä peliä, Jerome.
Tässä on viisi taalaa.
1:30:49
Kerro voitanko.
1:30:52
- Ette voi voittaa, kersantti. Peli on ohi.
- Ei vielä. Ei ennen kuin saan vuoroni.
1:30:57
Onko selvä?