:10:05
- Kerro se Kärtano-juttu.
- Niin, isi. Kerro Kärtanosta.
:10:12
- Hyvä on. Kerronko koko jutun?
- Lhan alusta asti.
:10:17
Ennen teidän syntymäänne, kun äiti,
minä ja Lisa-täti olimme nuoria -
:10:22
- Asuimme Kärtanossa -
:10:24
- Mummojen, vaarien
sisarusten ja ystävien kanssa.
:10:28
Se oli mahtavaa.
Se oli ihan kuin iso hotelli -
:10:33
- Joka oli rakennettujuuri meille.
:10:36
Kun olin nuori, uskoin,
että Jumala hymyilee meille.
:10:41
Hän peitti meidät hohteeseen, jotta
voimme tehdä, mitä halusimme.
:10:47
- Se ei koskaan muuttuisi.
- Kerro niistä voudeista.
:10:56
- Tiedättekö, keitä he ovat?
- Niin kuin jumalia mutta pahempia.
:11:04
Yhtenä päivänä
ennen teidän syntymäänne -
:11:07
- Tulin kotiin
rankan työpäivänjälkeen.
:11:11
Näin,
kun voudit hyökkäsivät koteihimme.
:11:15
He olivat isoja,
ja heillä oli vasaroita ja veitsiä.
:11:18
Minua he eivät voineet estää.
Taistelimme kauan.
:11:22
Heitä oli liian monta.
:11:25
Äiti, minä ja Lisa telkesimme oven
emmekä tulleet ulos.
:11:29
- Ette vie kotejamme.
- He eivät päässeet sisään.
:11:34
He puhkuivat ja puhalsivat,
mutta se ei auttanut mitään.
:11:38
Käikkialla kuului
ystävien ja naapurien huutoja -
:11:43
- Kun heidän talonsa tuhottiin.
Voudit olivat kuin raakalaisia.
:11:49
He yrittivät kaikkensa,
mutta he eivät tunteneet minua.
:11:52
En luovuttanut, vaikka
he tuhosivat kaiken ympäriltäni.
:11:57
- Sitten pormestari tuli.
- Näin on.
:11:59
He olivat raivoissaan,
kun eivät nujertaneet minua.