1:25:01
Ei yleensä. Mutta voi niinkin käydä.
1:25:04
Hyvä. Tasoittaa tilannetta.
1:25:07
On kai tullut aika sanoa,
etten olisi kuvitellutkaan -
1:25:12
lähtiessäni Santa Barbarasta vain...
- Tämä beaufort ei ole hyvää.
1:25:19
Outo maku.
- Savuinen jälkimaku.
1:25:22
Syömäkelvotonta.
1:25:24
ÄIkää ottako.
1:25:26
Beaufortissa on jälkimaku.
1:25:27
Ei tätä voi syödä.
1:25:29
Täytyy mainita juustokauppiaalle.
1:25:32
Mutta ei hätää. Reblochon on oivallista.
Olkaa niin hyvät.
1:25:59
Beaufort oli katastrofaalista.
- Mutta Reblochon oli erinomaista. Eikö?
1:26:04
Kaikki oli erinomaista.
Kaunis talo. Ja niin hyvin pidetty.
1:26:10
Voisin ottaa opikseni.
- Ystävällistä.
1:26:15
On eräs arkaluontoinen asia,
josta tahtoisin nyt puhua.
1:26:20
Voinemme puhua suoraan, äiteinä.
1:26:24
Ja intiimisti ystävinä.
1:26:29
Missä se on? "Tombeur".
1:26:33
Löytyi:
"Kaatua. Heittää painissa. Pudota..."
1:26:38
Neljä vuotta ranskaa,
enkä muista mitään.
1:26:40
"Tombeur". Niin Suzanne de Persand
kutsui veljeään.
1:26:44
Se on vanhempi mies,
joka käyttää hyväkseen nuorta tyttöä.
1:26:49
Ja arvaa kuka se nuori tyttö on?
1:26:52
Meidän silmäterämme, Isabel.
1:26:55
Ja pois tuo "oma on elämäni" -katse.
1:26:58
Se on hänen elämänsä.
- Uskomatonta!