1:01:05
Minun vuokseni hän oli pyörätuolissa.
1:01:09
Tönäisin häntä.
1:01:12
Siinä se.
1:01:16
- Älä viitsi.
- Ei helvetissä.
1:01:19
Se on totta.
1:01:21
Miksi?
1:01:23
Se onnettomuus oli kohtalon oikku.
1:01:25
Juttu, jota miettii miljoonia kertoja,
1:01:28
ja huomaa selvästi,
että se oli vain kohtalon oikku.
1:01:31
Koko elämäni ajan
hän oli masentunut täysin syyttä.
1:01:35
Sitten yhtenä päivänä...
Olin lapsi. Olin 9-vuotias -
1:01:39
ja vihasin häntä siitä syystä -
1:01:42
ja tönäisin häntä.
1:01:45
Se oli viatonta.
Olin vain turhautunut, koska...
1:01:48
- Koska et osannut tehdä häntä iloiseksi?
- Juuri niin.
1:01:52
Minä tahansa muuna päivänä -
1:01:54
hän olisi karjunut,
passittanut huoneeseeni.
1:01:57
Mutta tänä tiettynä päivänä -
1:02:02
tiskikoneen ovi oli pudonnut auki.
1:02:07
Sen salpa oli rikki,
ja se aukeili itsekseen.
1:02:11
Se helvetin salpa...
1:02:14
Uskomatonta,
kuinka paljon elämääni on määrännyt -
1:02:18
sentin kokoinen muovinpala, mutta...
1:02:21
Hän kaatui oven yli -
1:02:24
löi niskansa keittiön työtason reunaan
ja halvaantui vyötäröstä alaspäin.
1:02:31
- Vau.
- Vertaillaanko vielä ongelmaisia perheitä?
1:02:34
Mutta äitisi oli pyörätuolissa
kauan ennen kuin lähdit.
1:02:37
Joo.
Olinhan yhdeksän.
1:02:40
Jouduin terapiaan
ja syömään lääkkeitä,
1:02:43
joiden piti hallita vihaani.
1:02:45
Olen syönyt niitä
jossain muodossa siitä asti.
1:02:50
Kun olin 16, psykiatri-isäni päätti,
1:02:53
ettei se ympäristö ollut
minulle parhaaksi.
1:02:56
Joten hän lähetti minut sisäoppilaitokseen,
enkä ole käynyt kotona sen jälkeen.