1:28:03
Elämässäsi on varmasti paljon asioita,
1:28:07
joista voit olla vihainen.
1:28:09
Mutta en ymmärrä,
miksi olet niin vihainen minulle.
1:28:13
Halusin kaikkien olevan
taas onnellisia.
1:28:15
- Halusin vain sitä.
- Milloin olimme onnellisia?
1:28:18
Sanot aina noin.
Eli milloin se oli?
1:28:21
Milloin se oli, kun olimme
niin onnellisia? En muista sitä.
1:28:25
Jos muistaisin,
voisin ohjata meidät takaisin...
1:28:30
Meidän pitää nähdä vaivaa tullaksemme
toimeen, ellei se muuten onnistu.
1:28:36
Saatamme onnistua, jos voit antaa
itsellesi anteeksi sen, mitä teit.
1:28:42
Sen, mitä tein.
1:28:46
Okei. Tehdään se, jooko?
Olemme tässä nyt.
1:28:49
Tehdään se. Annan tekoni
itselleni anteeksi. Valmista?
1:28:52
Olin pieni,
ja joku valmisti surkean salvan.
1:28:57
Niin minä ajattelen koko jutusta.
1:29:00
Enkä ota niitä lääkkeitä enää.
1:29:02
Oloni on ollut tosi turta kaikesta,
mitä olen kokenut.
1:29:06
Ja sen vuoksi...
1:29:09
...olen täällä antamassa sinulle anteeksi.
1:29:14
Sanoit aina, että halusit meidän
saavan haluamamme.
1:29:17
Ehkä äiti halusi eniten,
että kaikki vain olisi ohi.
1:29:24
Ja minä haluan eniten maailmassa sitä,
1:29:28
että sinulle sopii se,
että tunnen jotakin taas,
1:29:33
vaikka sitten tuskaa.
1:29:36
Lääkärisi suosituksen uhmaaminen -
1:29:39
on aika riskialtis kokeilu, eikö vain?
1:29:47
Tämä on minun elämäni, isä.
1:29:50
Tätä se on. Olen odottanut 26 vuotta
jotakin muuta alkavaksi.
1:29:55
Joten ei. Minusta se ei ole liikaa,
koska mitään muuta ei ole.